Metalliosat

Uudet vilkut ja muu tilpehööri saapuivat Saksasta nopeasti lähipostiin ja pääsinkin miettimään marraskuun pimeillä vilkkujen ja takavalon kiinnitystä. BMW:n takavalo ja vilkut ovat samaan tapaisesti rakennettu kuin etulyhty/vilkku-yhdistelmä, kiinnitys on molemmille samassa metalliosassa. Itse takalokari on mustaksi maalattua lasikuitua.

Lokarien vaihto

Projekti oli karannut käsistä enkä keksinyt mitään järkevää tapaa käyttää alkuperäistä takalokasuojaa, joten päätin vaihtaa sen kokonaan. Samalla sitten pitäisi vaihtaa lasikuituinen maalattu etulokasuojakin samantyyliseen.



Oli heti selvää, että uudet lokarit olisivat metalliset. Niiden piti olla alumiinia tai ruostumatonta terästä, samaan tyylliin kuin vanhoissa brittipyörissä. Etsin sopivia pitkään, kunnes törmäsin Brittihelmet verkkokauppaan. Kaupasta löytyi suuri valikoima erilaisia lokareita, mutten ollut varma minkälaiset ja erityisesti minkä kokoiset pitäisi valita. Lopulta päädyin ostamaan alumiiniset lokarit, joiden koon ja muodon oletin parhaiten vastaavan BMW:n pyöräkokoa. Etulokari 4" leveä, pyöräkoolle 18/19". Takalokari 5" leveä, pyöräkoolle 18/19" syvällä C-profiililla.


Tässä vaiheessa minulla kävi moukan tuuri. Etulokasuoja on jousittamattomassa osassa teleskooppia kiinni, joten sen ja renkaan välille ei monta senttiä tilaa tarvita. Takarenkaan lokari on sitävastoin kiinni rungossa, joten väliin tarvitaan paljon joustovaraa. En tullut ajatelleeksi tätä ollenkaan, mutta ostamani takalokasuoja oli onneksi niin pitkä ja rengasta säteeltään suurempi, ettei ongelmia tullut.

Kiinnikkeet

Lokasuojat, uusi mittari, taustavalot, vilkut, virtakytkin yms. tarvitsivat kiinnikkeet. Mitään patenttivirityksiä en aikonut tehdä, osien piti istua kuin ne olisivat aina olleet pyörässä kiinni.

Keräsin kasan vahvempaa pahvia muropaketeista ja ryhdyin tekemään kiinnittimien mallikappaleita .Otin samalla työntömitalla mitat useista kohdista ja piirsin työhahmotelmat jokaisesta kohteesta.

Mittaria varten riittäisi yksi metallilevy, jossa on reiät mittarin pulttia ja virtalukkoa varten. Levy kiinnitettäisiin samoilla pulteilla millä ohjaustanko on t-palassa kiinni.

Etulokasuojan kiinnittimet muotoutuivat nopeasti teleskooppiin kiinnitetyiksi levyiksi. Tälläiset löytyy monista Harley Davidson pyöristä, joskin huomasin tämän vasta paljon myöhemmin.
Takalokasuoja kiinnitettäisiin lattaraudasta väännetyillä raudoilla. Lokasuojat ovat kuperia kahteen suuntaan, joten niiden kiinnitys vaatisi jonkun verran muokkaamista ja taiteilua.

Takavilkut voisi kiinnittää suoraan runkoon satulan alle. Rungossa oli jopa valmiina reiät, jotka ilmeisesti ovat alunperin tarkoitettu laukkujen kiinnittämistä varten. Takavalo ja rekisterikilpi vaatisivat enemmän, hahmottelin erilaisia vaihtoehtoja kunnes olin tyytyväinen lopputulokseen. Takalokari olisi kiinni rungossa kahdesta kohtaa, ja takalokarissa olisivat kiinni takavalo ja rekisterikilpi.

Osien tekeminen tuntui isolta ongelmalta, minulla ei ollut mitään käsitystä metallin muokkaamisesta, raaka-aineista, työkaluista eikä menetelmistä. Käytettävissä ei ollut kuin pylväsporakone ja rälläkkä, osat pitäisi teettää jossain.

Rakennussuunnitelma

Pyörä oli talviteloilla, mutta lukuisten valokuvien ja irrotettujen osien avulla sain suunnittelua eteenpäin. Tässä vaiheessa olin päättänyt, että kun pyörässä oli niin vähän korjattavaa, voisin keskittyä sen kustomointiin. Suunnitelma karkasi varhain käsistä sekä budjetissa että laajuudessa.

Itse keksimäni kustomoinnin kolme sääntöä

1. Alkuperäisiä osia ei modata, vaan pyörä pitää pystyä palauttamaan lähtöpisteeseen irrotetuilla osilla.
2. Muutokset eivät saa erottua, Ensisilmäyksellä ei pidä pystyä heti sanomaan mitä on muutettu, ellei sitten tunne Bemareita todella hyvin.
3. Ei lasikuitua tai muovia.
   

Ruma mittaritaulu


Bemarissa on vakiona todella massiivinen mittaritaulu ja vielä epäkäytännöllisellä mailinäytöllä. Yritin parantaa ulkonäköä poistamalla mittareja ympäröivän vaahtokumisuojan, mutta johdot ja muut liitännät tulivat liian näkyville.

Päätin sitten ottaa koko roskan irti ja keksiä jotain korvaavaa tilalle. Asetukset vaativat ainakin nopeusnäyttöä ja valaistua mittaritaulua, en kuitenkaan ajatellut käyttää mitään Sigman polkupyörämittaria. em. tuntuvat olevan suosittuja modaajapiireissä, mutta pitäähän öljynpaineen varoitusvalo ja vilkkuvalot löytyä kojelaudasta.

Netissä kulutettu aika ei taaskaan mennyt hukkaan ja löysin täydellisen värkin. Acewell ACE-2803 AP mittarin, joka oli tarkoitettu korvaamaan alkuperäinen näyttö kokonaan. Aavistelin ettei sen naittaminen Bemariin olisi ongelmatonta, mutta hain silti enempiä miettimättä kuvassa näkyvän mallin Tokimotosta.

Acewellissä on digitaalinen nopeusmittari, joka vaatii magneetin ja reed-anturin asentamisen pyörään tai jarrulevyyn. Mittariin myydään myös adaptereita perinteisen nopeusmittarin vaijerille, mutta Bemarille ei tietenkään löytynyt sopivaa. Kierroslukeman laite saa sytytysjärjestelmästä johon pitäisi virittää joku johto. Vaikeimmaksi pulmaksi tuli punaisen varoitusvalon kytkentä, muut valot paneelissa sopivat onneksi yksi yhteen alkuperäisen sähköjärjestelmän kanssa. Bemarissa varoitusvalo ilmoitti latausjärjestelmän viasta ja sen toimintaperiaate ei sopinut mittarin kanssa lainkaan yhteen. Tästä myöhemmässä jaksossa lisää.

Tukena nojatuolisuunnitelussa olivat Haynesin korjausoppaan Bemarin sähkökytkentäkaaviot sekä mittarin sähkökytkentäkaavio. En tässä vaiheessa ollut tehnyt mitään käytännön kokeita.

Visioinnin huumassa olin tietysti unohtanut virtalukon, jolle piti myös etsiä uusi paikka ja kiinnitys. Tässä vaiheessa tämä oli kuitenkin ongelmista pienin.

Etulyhty ja vilkut

Bemarin vilkut ovat rumat, pienen nyrkin kokoiset mokkulat. Niille piti tehdä jotain. Kuten mainittu, vilkunvarret kaipasivat myös hitsausta, eikä minulla ollut mitään laitteita tai kokemusta asiasta. Tuumin että olisi varmaan "helpompaa" tehdä koko hoito uusiksi ja joka tapauksessa mittarin vaihto tiesi t-paloihin kiinnitetyn ripustuslevyn poistamista. Nyt etuvilkuilla ja lyhdyillä ei ollut mitään kiinnityskohtaa.

Tarvitsin nyt lyhdynpidikkeet ja hienot vilkut joilla kerätä kadulla respektiä. Netissä harhailtuani löysin kaikkien tuunaajien mekan: Saksalaisen Louisin. Täältä löytyisi kaikki mitä tarvitsisin. Monia tämän talon tuotteita löytyy suomalaisiltakin myyjiltä, verkossa ne ovat kuitenkin kätevästi kaikki yhdessä paikassa.


Ostoskori paisui ja tunnin päästä olivat kasassa uudet vilkut sekä niiden pidikkeet eteen. Ostin tietysti neljä kappaletta, takavilkkujen asentamisen yksityiskohtia sopi miettiä myöhemmin. Samasta paikasta löytyi myös uusi siisti kissansilmä, joskaan tässä vaiheessa ei ollut hajua miten sen taakse kiinnittäisi. Sopivat lyhdynpidikkeet löytyivät myös helposti. Kaikki valot tietysti e-hyväksyttyjä kuten valtiovalta vaatii.

Tilaus vetämään ja odottelmaan.

Kumiosia

Yllättäen vanhojen kumiosien korvaaminen osoittautui vaikeaksi. Luottotaloissani kuten Biltemassa ja Motonetissa tarjonta oli heikkoa, eikä muualtakaan sopivia löytynyt. Tarvelistalla oli

• Jarruletkujen läpivientikumeja
• Reunakumia
• Kumilevy
• Kumiputkea sähköjohtojen suojaksi

Onneksi minulle vihjaistiin kaikkien kuminjanoisten mekasta, Teollisuusetolasta joka nykyään tunnetaan nimellä Etra. Paikallisesta Etra-megacenteristä löytyi kaikki tarvittava ja mukaan tarttui myös muuta kiinnostavaa sälää, kuten 40mm kutistesukkaa. Kaikkea kumista ja muovista, totisesti.

Roskiksesta (=varastostamme) löytyi myös vanha pyörän sisäkumi ja lastenvaunut jonka kumiosat korjasin nopeasti parempaan talteen. Erityisesti reunakumi tuntui juuri sopivalta, ennen se oli estänyt lasta satuttamasta leukaansa kopan laitoihin ja nyt sille löytyisi vielä parempaa käyttöä.

Vikalista

Pyörä oli nyt tallissa ja syksyn lämpöä oli vielä tarpeeksi alkuun pääsemiseen. Projektille on käytössä lämmittämätön talli ja monimutkaisin metallikone on tähän asti vain puutöissä käytetty kiinalainen pylväsporakone. Nurkissa pyöri myös kompressori, jota ei oltu koskaan käynnistetty.

Tilasin projektin tueksi Alfamer:istä englanninkielisen Haynesin BMW korjausoppaan ja lähi-Motonetista tarttui mukaan ansiokas Alfamerin "Moottoripyörän tekniikka". Vähän huumorimielessä ostin myös saman talon "Tuning Moottoripyörän modifiointi"-kirjan. Nämä kirjat ovat olleet minulle jokaisen euron väärti.

Pintapuolisen tarkastelun jälkeen oli selvä, ettei jarrulevyistä enää tulisi kalua. Kiekot olivat kuluneet syville urille ja paksuutta ei ollut enää niin paljon jäljellä, jotta niitä olisi kannattanut sorvauttaa. Levyt menisivät vaihtoon, ja uusia odotellessa sopi sitten purkaa ja puhdistaa jarrukengät. Uudet jarrulevyt ja palat tilasin Reijo Myllymaalta, josta sain vihjeen Moottoripyörä.org:sta. Tämä foorumi osoittautui muutenkin hyväksi tiedonlähteeksi. Myös Veteraanimoottoripyöräklubin forumi on hyvä vanhojen vehkeiden tietolähde.

Jarrukengät

Jarrukenkien purkamisessa, puhdistamisessa ja kokoamisessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, mutta kaksi niksiä on syytä tietää.

• Jarrumännät saa helpoiten irti puhaltamalla paineilmaa kenkään esim. ilmausnipasta tai muusta sopivasta reiästä.
  
• Jarrumännät saa takaisin voitelemalla ne ja tiivistekumi puhtaalla jarrunesteellä, jolloin ne on helppo liuttaa paikalleen.

Huomaa kuitenkin että tiivisteen voi laittaa väärinpäin. Työvaiheiden valokuvaus on tärkeää ja tyhjiä munakennoja voi käyttää irrottujen osien välivarastona, näin osien suunta ja järjestys säilyy oikeana.

Kokoamisessa momenttiavain on tarpeen, valmistaja on ilmoittanut melko tarkat pulttien momentit jarrujen osille.

Jarruneste

Pyörissä yleisesti käytetty DOT 4 jarruneste on Glykolipohjaista ainetta, joka kuivattaa käsiä ja liuottaa maaleja. Mitään über-maalintuhoaja-noitalientä se ei ole, mutta on syytä pitää lähettyvillä esim. kukkasumutin ja pyyhe millä saa roiskeet nopeasti eliminoitua. Jarruneste myös imee vettä, joten se pitäisi vaihtaa 2 vuoden välein.Vaihtotarpeen näkee helposti väristä. Tuore jarruneste on kirkasta, hieman keltaista, vanha tummankeltaista, meripihkan väristä.

Liemet saa tyhjennettyä mielestäni helpoiten seuraavalla menetelmällä.

• Hanki apteekista iso huuhteluruisku, tämä on 50-100ml tykki jossa on ns. huuhtelupää johon ei tule neulaa vaan letku. Itse jouduin tilaamaan tämän lähiapteekkin, näitä ei ollut hyllytavarana.
• Osta metrin pätkä ohutta 5mm silikoniletkua ja teflonteippiä. Molempia saa esim. Motonetistä.
• Avaa pääjarrusylinterin säiliön kansi.
  
• Tökkää toinen letkunpää ruiskuun ja toinen jarrukengän ilmausnipaan ja avaa sitä hieman kunnes neste alkaa tihkumaan.
  
• Vedä ruiskun männästä alipainetta (jos vuotaa niin laita hieman teflonteippiä ilmausnipaan letkun alle).
• Avaa ilmausnipaa enemmän
• Neste hulahtaa melkoista vauhtia ruiskun sisään. Jos täyttyy niin sulje ilmausnipa ja toista käsittely tyhjällä ruiskulla. Mitä isompi ruisku sen helpompaa.
• Jatka imua kunnes tulee vain ilmaa.

Kenkien sisällä oli hieman ruostetta ja hyytelöä, jota syntyy kosteuden reagoidessa jarrunesteen kanssa. Puhdistin kengät käyttäen jarrujen puhdistussprayta ja jäätelötikkuja joilla raaputin irtolian pois. Kenkiä ja mäntiä ei saa naarmuttaa, koska muutoin niiden tiiviys kärsii.

Jarruletkut

Kenkien puhdistuksen jälkeen ryhdyin tutkimaan jarruletkuja. Yksi letkuista oli hankautunut runkoa vasten punokselle asti, minkä vuoksi letkut pitäisi uusia. Muutenkin monet valmistajat suosittelevat vaihtamista n. 4 vuoden välein ja tässä yksilössä oli varmasti ollut samat letkut koko sen eliniän. Tehtäköön tässä heti selväksi etten aikonut tinkiä turvallisuudesta missään vaiheessa, maksoi mitä maksoi.


Tokimotosta löytyi sopivia punosletkuja, ja päätin samalla hylätä vanhan jakotukkiin perustuvan alkuperäisen letkuhässäkän. Tuning-kirjasta sain nääs idean käyttää kahta pitkää letkua ja yhtä tuplabanjo-pulttia jolla kummankin letkun saisi kiinni jarrukahvan pääsylinteriin. Tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että ratkaisustani syntyisi vielä ongelmia.




Muita huomioita

BMW:ssä etuvilkut, lyhty ja mittaristo ovat kaikki kiinni yhdessä prässätyssä metallilevyssä, johon vilkunvarret on hitsattu. Olin aikaisemmin kiinnittänyt huomiota hieman alakuloiseen etuvilkkuun, jonka ajattelin johtuvat vain huonosti kiristetystä ruuvista. Tarkemmalla tarkastelulla huomasin, että vilkunvarret olivat päässeet hieman ruostumaan päistään ja vilkut eivät enää istuneet kunnolla. Tämän korjaaminen vaatisi joko luovaa plastic paddinging käyttöä tai oikeaa hitsaamista.

Tässä vaiheessa ruiskutin kaikki kumiosat kuminhoitospraylla, tosin en vieläkään osaa sanoa onko tästä oikeaa hyötyä? Ei se paljon ota jos ei annakaan. Jotkin kumiosat, kuten jarruletkujen läpiviennit, olivat niin pahasti kovettuneita että katkesivat purkaessa. Näillekin pitäisi löytää jostain korvike.

Tässä vaiheessa ilmat olivat jo todella viileitä ja jarrulevyjen pitkä toimitusaika ei jättänyt juuri toiveita ajoista. Päätin laittaa pyörän talviteloille odottamaan kevättä. Koneessa oli hunajanväriset tuoreet öljyt, eikä niitä ollut tarvis vaihtaa. Tyydyin vain lorauttamaan ruokalusikallisen 2t-öljyä tulpanrei'istä sisään. Vaihde päälle ja muutama pyöritys rengasta voitelee männät ja sylinterit ja ehkäisee kondensaation aiheuttamaa ruostumista. Akku irti ja viileään. Pyörän peittelin vanhoilla lakanoilla talviunille.

Nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan mistä puuttuvia kumiosia löytyisi ja kuinka korjaisin vilkkujen varret. Tässä vaiheessa huomasin myös, että koneen alle oli ilmestynyt pari öljyläikkää, ilmeisesti jokin tiiviste hieman vuoti.

BMW tulee taloon

9 vuoden mopoilla ajelun jälkeen on tullut mieleen, että jotain muutakin näiden kanssa voisi yrittää tehdä. Kaikki moottoripyöräni ovat olleet joko melkein uusia tai täysin pakasta vedettyjä, joten mitään perushuoltoja vaikeampaa en ole koskaan joutunut tekemään.

Puutyökalut kyllä pysyvät kädessä, mutta koneiden kanssa puljaaminen ja niiden muokkaaminen olisi sitten uusi aluevaltaus jolla sopisi retostella ystäville ja kylänmiehille

Päätin hankkia nykyisen uuden japanilaisen 1300cc -04 pärräni rinnalle vanhemman projektipyörän, jota pääsisi rassaamaan ja muokkaamaan haluamakseen. Päädyin tutkimusten jälkeen BMW:n R-sarjaan, koska se on tunnettu kohtuullisen helposta huollettavuudesta, selkeydestään ja pitkäikäisyydestään.

Budjetti ostamiseen oli korkeintaan 2800€, joka tarkoitti 80-luvun pyörää.

Kuukauden tarkkailu nettimoto.com ja motopalsta.com sivuilla tuotti tulosta ja löysin muutamia sopivia pyöriä, ainakin speksien mukaan. Puhelinsoiton jälkeen moni paljastui huonokuntoiseksi ja paikalla käynti tuotti aina pettymyksen. Vikoja löytyi aina useita, yritin katsoa pintaa syvemmältä, enkä tyytynyt pelkkään renkaiden potkiskeluun.

• Osia, kuten peilejä, sivupaneeleita ja työkaluja puuttui
• Tankki ja kaikki mikä voi mennä lommolle oli lommoilla
  
• Pakoputkissa syvää ruostetta
• Öljy harmaata tai sameaa (vettä moottorissa?)
• Bensanhajua öljyssä
  
• Tulpat öljyiset
  
• Lautaspyörässä selvää klappia, kardaaniveto lonksuu selvästi

Saa vanhassa pyörässä olla vikoja, mutta hintapyynnöt olivat usein 4000€ pinnassa, enkä halunnut investoida aikaa tälläisistä hylyistä tinkimiseen. Omistajilla ei ollut aina tietoa pyörän ylläpidosta, eivätkä näin tuntuneet ymmärtävän miksi minusta hintapyynnöt eivät olleet realistisia.

Yllättäen eteen tuli selvästi muita parempi yksilö. Omistaja oli harrastuksenaan entisöinyt pelastamansa BMW -84 R65:n, ja hintapyyntö sopi budjettiin. Paikalla käynti oli luottamusta herättävä, omistaja selvästi osasi asiansa. En huomannut mitään muuta ongelmaa kuin kuluneet jarrulevyt. Sovin koeajosta ja koska se ei paljastunut mitään muuta kuin odotetusti vinkuvat jarrut, löin kaupat lukkoon ja rahtasin pyörän tallille syksyllä 2007.

Seuraavaksi vuorossa olisi ostoksen lähempi tarkastelu.