Rakennussuunnitelma

Pyörä oli talviteloilla, mutta lukuisten valokuvien ja irrotettujen osien avulla sain suunnittelua eteenpäin. Tässä vaiheessa olin päättänyt, että kun pyörässä oli niin vähän korjattavaa, voisin keskittyä sen kustomointiin. Suunnitelma karkasi varhain käsistä sekä budjetissa että laajuudessa.

Itse keksimäni kustomoinnin kolme sääntöä

1. Alkuperäisiä osia ei modata, vaan pyörä pitää pystyä palauttamaan lähtöpisteeseen irrotetuilla osilla.
2. Muutokset eivät saa erottua, Ensisilmäyksellä ei pidä pystyä heti sanomaan mitä on muutettu, ellei sitten tunne Bemareita todella hyvin.
3. Ei lasikuitua tai muovia.
   

Ruma mittaritaulu


Bemarissa on vakiona todella massiivinen mittaritaulu ja vielä epäkäytännöllisellä mailinäytöllä. Yritin parantaa ulkonäköä poistamalla mittareja ympäröivän vaahtokumisuojan, mutta johdot ja muut liitännät tulivat liian näkyville.

Päätin sitten ottaa koko roskan irti ja keksiä jotain korvaavaa tilalle. Asetukset vaativat ainakin nopeusnäyttöä ja valaistua mittaritaulua, en kuitenkaan ajatellut käyttää mitään Sigman polkupyörämittaria. em. tuntuvat olevan suosittuja modaajapiireissä, mutta pitäähän öljynpaineen varoitusvalo ja vilkkuvalot löytyä kojelaudasta.

Netissä kulutettu aika ei taaskaan mennyt hukkaan ja löysin täydellisen värkin. Acewell ACE-2803 AP mittarin, joka oli tarkoitettu korvaamaan alkuperäinen näyttö kokonaan. Aavistelin ettei sen naittaminen Bemariin olisi ongelmatonta, mutta hain silti enempiä miettimättä kuvassa näkyvän mallin Tokimotosta.

Acewellissä on digitaalinen nopeusmittari, joka vaatii magneetin ja reed-anturin asentamisen pyörään tai jarrulevyyn. Mittariin myydään myös adaptereita perinteisen nopeusmittarin vaijerille, mutta Bemarille ei tietenkään löytynyt sopivaa. Kierroslukeman laite saa sytytysjärjestelmästä johon pitäisi virittää joku johto. Vaikeimmaksi pulmaksi tuli punaisen varoitusvalon kytkentä, muut valot paneelissa sopivat onneksi yksi yhteen alkuperäisen sähköjärjestelmän kanssa. Bemarissa varoitusvalo ilmoitti latausjärjestelmän viasta ja sen toimintaperiaate ei sopinut mittarin kanssa lainkaan yhteen. Tästä myöhemmässä jaksossa lisää.

Tukena nojatuolisuunnitelussa olivat Haynesin korjausoppaan Bemarin sähkökytkentäkaaviot sekä mittarin sähkökytkentäkaavio. En tässä vaiheessa ollut tehnyt mitään käytännön kokeita.

Visioinnin huumassa olin tietysti unohtanut virtalukon, jolle piti myös etsiä uusi paikka ja kiinnitys. Tässä vaiheessa tämä oli kuitenkin ongelmista pienin.

Etulyhty ja vilkut

Bemarin vilkut ovat rumat, pienen nyrkin kokoiset mokkulat. Niille piti tehdä jotain. Kuten mainittu, vilkunvarret kaipasivat myös hitsausta, eikä minulla ollut mitään laitteita tai kokemusta asiasta. Tuumin että olisi varmaan "helpompaa" tehdä koko hoito uusiksi ja joka tapauksessa mittarin vaihto tiesi t-paloihin kiinnitetyn ripustuslevyn poistamista. Nyt etuvilkuilla ja lyhdyillä ei ollut mitään kiinnityskohtaa.

Tarvitsin nyt lyhdynpidikkeet ja hienot vilkut joilla kerätä kadulla respektiä. Netissä harhailtuani löysin kaikkien tuunaajien mekan: Saksalaisen Louisin. Täältä löytyisi kaikki mitä tarvitsisin. Monia tämän talon tuotteita löytyy suomalaisiltakin myyjiltä, verkossa ne ovat kuitenkin kätevästi kaikki yhdessä paikassa.


Ostoskori paisui ja tunnin päästä olivat kasassa uudet vilkut sekä niiden pidikkeet eteen. Ostin tietysti neljä kappaletta, takavilkkujen asentamisen yksityiskohtia sopi miettiä myöhemmin. Samasta paikasta löytyi myös uusi siisti kissansilmä, joskaan tässä vaiheessa ei ollut hajua miten sen taakse kiinnittäisi. Sopivat lyhdynpidikkeet löytyivät myös helposti. Kaikki valot tietysti e-hyväksyttyjä kuten valtiovalta vaatii.

Tilaus vetämään ja odottelmaan.

Kumiosia

Yllättäen vanhojen kumiosien korvaaminen osoittautui vaikeaksi. Luottotaloissani kuten Biltemassa ja Motonetissa tarjonta oli heikkoa, eikä muualtakaan sopivia löytynyt. Tarvelistalla oli

• Jarruletkujen läpivientikumeja
• Reunakumia
• Kumilevy
• Kumiputkea sähköjohtojen suojaksi

Onneksi minulle vihjaistiin kaikkien kuminjanoisten mekasta, Teollisuusetolasta joka nykyään tunnetaan nimellä Etra. Paikallisesta Etra-megacenteristä löytyi kaikki tarvittava ja mukaan tarttui myös muuta kiinnostavaa sälää, kuten 40mm kutistesukkaa. Kaikkea kumista ja muovista, totisesti.

Roskiksesta (=varastostamme) löytyi myös vanha pyörän sisäkumi ja lastenvaunut jonka kumiosat korjasin nopeasti parempaan talteen. Erityisesti reunakumi tuntui juuri sopivalta, ennen se oli estänyt lasta satuttamasta leukaansa kopan laitoihin ja nyt sille löytyisi vielä parempaa käyttöä.