Johdotukset ja liitännät

Sähköjohdot vilkuille, takavalolle ja mittarille piti nyt liittää BMW:n alkuperäiseen johdotukseen. Tätä varten alkuperäisiä johtoja piti laittaa poikki ja tehdä liitokset uusien osien kanssa. Olen ennenkin taistellut huonosti tehtyjen sähköliitosten kanssa, joten päätin ottaa asioista ensin selvää ja tehdä homman kunnolla.

Konsensus monesta lähteessä oli että liittimet kannattaisi tehdä hyvänlaatuisilla Abikoliittimillä ja suojaamalla liitos liimasukalla. Tavallinen liimaton kutistesukka voisi myös toimia. Tinaamista ei suositella, koska se ei kestä tärinää ja on vaikeaa tehdä oikein. On epäkäytännöllistä kykkiä kolvin kanssa mopon vieressä polvillaan ja yrittää tehdä täydellistä tinausta. Liitoksien pitää myös usein olla järkevästi irrotettavia ongelmanselvityksen ja testauksen takia.

Seuraava ei ole asiantuntijan lausunto, vaan eeppinen tilitys oppimistani asioista.

Johdot

Ajoneuvoissa käytetään tyypillisesti johdinalaltaan 0,75 mm2 sähköjohtoa, jossa on ytimenä nipussa useita ohuita kupari- tai alumiinisäiettä. Tälläinen johdin on taipuisaa eikä murru helposti, mikä on tärkeää ajoneuvossa. Johtimen ongelma on että jos muutamakin säie murtuu saattaa johto kuumentua suuremmilla virroilla. 12V sähköjärjestelmällä virtamäärät voivat tulla suuriksi esimerkiksi pitkien ajovalojen johtimilla. Tälläistä johtoa saa kaupasta, tai sitten vaikka vanhan pölyimurin/leivänpaahtimen/tietokoneen/jne.. virtajohdosta.


Tavallista paksua yksisäikeistä kuparijohtoa (esim. talojen sähköissä) ei voi käyttää sen jäykkyyden ja kuparisäikeen murtumariskin takia.

Abikot

Abikoliittimiä on monenlaisia kuten latta, pyörö, jne.. enkä kyllä tiedä mitä oleellista eroa näillä on. Valitsin lattaliittimet koska ne vain sattuivat osumaan käteen. Ehkä pyöröliittimet olisivat olleet parempi valinta, koska kutistesukka asettuu nätimmin, mene ja tiedä.

Liitosten onnistumiselle on muutama edellytys

1. Liittimien pitää olla hyvälaatuisia.
   
2. Valitse oikea koko, punainen Abiko on optimaalinen 0,75 mm2 johtimelle.
3. Puristus pitää tehdä huolellisesti
   

Ostin Yleiselektroniikasta halvat puristuspihdit, pussin uros-, naaras- ja jatkoliittimiä. Pian kuitenkin kävi selväksi, etten saanut puristusta tehtyä kunnolla. Erityisesti urosliittimistä tuli epämääräisiä, eivätkä johdot pysyneet liittimissä kiinni. Lähdinkin kauppaan takaisin, jossa miehissä asiaa ihmeteltiin. Kukaan ei sielläkään saanut kunnon puristusta aikaan, vaikka kokeiltiin samoja liittimiä myös muista hyllyn pakkauksista. Päädyttiin siihen, että liittimet olivat liiankin hyvälaatuisia. Ne tarvitsivat oikeat hintavat räikkäpihdit, joita ammattilaiset käyttävät. Sain ne vaivanpalkaksi onneksi alennuksella.

Oikeaoppinen liitoksen teko alkaa tietysti johdon kuorimisella. Halvoissa pihdeissä onkin kätevät reiät tähän tarkoitukseen, jotka on vielä merkitty johdon paksuuden mukaan. Paksuus tässä yhteydessä tarkoittaa johdon kupariytimen pinta-alaa neliömillimetreinä. Johtoa pitää kuoria niin paljon että johto hieman pilkistää liittimestä. Kierrä johto sormin rullalle, tämä helpottaa asettelua.


Oikea puristustekniikka halvoilla pihdeillä vaatii kaksi puristusta. Ensin liittimen kaulaan, niin että liittimen metalli litistyy ja puristaa johdon säikeet lujasti kiinni. Toinen puristus tehdään liittimen juureen joka puristaa liittimen muovin johdon kuorimattoman osan ympärille vedonpoistoksi. Pihdeissä on värikoodi, joka kertoo mitä koloa pitäisi käyttää. Liitin pitää tietysti olla kohtisuorassa pihtien kanssa, niin että puristus tulee päältä. Puristus epäonnistuu usein.

Räikkäpihdeillä liitin asetetaan ensin oikeaan koloon. Kolo on epäsymmetrinen, sen toinen puoli on kapeampi. Liitin laitetaan niin päin, että liittimen kaula tulee leveämpään osaan ja juuri ahtaampaan. Puristetaan hieman että liitin pysyy pihdeissä ja laitetaan johto liittimen sisään. Puristus viedään loppuun kunnes pihdit aukeavat itsestään. Kätevää.

Oheisessa kuvassa nähdään ylempänä halvoilla pihdeillä puristettu liitos ja alempana räikkäpihdeillä tehty liitos. Räikkäpihti jättää pienen pisteen liitoksen muovikuoreen, josta näkee että liitin on oikein puristettu.

Kumpikin näyttää hyvältä, mutta lähemmässä tarkastelussa huomataan, että toinen on persiistä. Halvoilla pihdeillä tehty liitin ei ole puristunut kunnolla ja säikeet eivät ole kunnolla puristuksessa. Räikkäpihdeillä tehty on virheetön. Oikein tehty abikoliitin ei anna periksi, vaan johto ennemmin katkeaa kuin liitin irtoaa.


Liitos on hyvä tarkistaa yleismittarilla. Mikäli yleismittari näyttää minkäänlaista vastausta, kuten kuvassa, on liitin epäonnistunut. Huono liitos voi aiheuttaa suurilla virroilla johdon kuumenemista ja pahimmillaan suojakuoren sulamisen. Saman voi tietysti aiheuttaa myös johdinsäikeiden katkeaminen, joten kuorinta on syytä tehdä huolella.



Kosteuseristys

Vesi on tuholainen joka hapattaa huolellakin puristetut liitokset. Ainoa keino suojautumiseen on eristää liitos vedestä. Helpoin ja yleisin keino on kääriä koko liitos sähkömiehen- tai ilmastointiteippiin. Helppoa, mutta ei kovin hienon näköistä ja tälläiset virityksen moottoripyörässä karkoittavat asiantuntevammat ostajaehdokkaat. On myös vaikeaa saada tällä menetelmällä liitoksesta täysin ilmatiivis.

Vesitiiviys ei riitä liitoksen suojaamiseen, vaan tarvitaan aina ilmatiivis suojaus. Ilman mukana kulkeutuu kosteutta, joka aivan varmasti tiivistyy vedeksi vesitiiviin suojan sisälle. Vesitiivis suoja estää veden pois pääsyn ja pitää veden muhimassa sähköliitoksen kanssa. Ei kestä kauan kun mopo jättää tienpäälle.

Ilmatiivis suojaus on yleensä ottaen kallista ja hankalaa, jos liitoksesta halutaan uudelleenavattava. Tämän vuoksi valmistajatkin tyytyvät tekemään roiskeveden kestävän suojauksen tai käyttävät aivan tavallisia sokeripalaliitoksia tankin alla. Kyllähän moottorin lämpö ne pitää kuivana. Usea sääasemat ja kaikkien rakastamat tiekamerat eivät ole ilmatiiviitä, vaan niissä on pieni lämpövastus tai hehkulamppu joka pitää kuoren sisäpuolen lämpimänä ja kuivana.

Rakentelija voi tehdä parempaa, kun liitoksia ei tarvitse enää testauksen jälkeen avata. Liimakutistesukka johdon päällä pitää liitoksen kuivana ja tiiviinä. Luulisin että tavalliseen autokäyttöön liimaton kutistesukkakin olisi riittävän hyvää, se on myös helpompi purkaa tarvittaessa.


Kutistesukka supistuu noin yhteen neljännekseen alkuperäisestä halkaisijastaan, joten em. johdolle ja abikoliittimille kannattaa valita n. 8mm sukka. Sen ohuempaan sukkaan liitintä voi olla vaikeaa pujottaa. Sukka on hyvin jäykkää, joten sitä ei kannata laittaa liian pitkältä matkalta, johtoa olisi sen jälkeen vaikeaa taivutella.

Kuumailmapistoolilla sukan saa nopeasti kutistumaan. Lämmön kanssa ei kannata liioitella, etsi sopiva asetus ensin muutamalla testikappaleella.

Tärinä ja hankaussuojaus

Huolella tehty ja eristetty liitos ei paljon auta, jos tärinä ja hankaus syövät johdon kuoren puhki aiheuttaen oikosulun. Ajoneuvoissa käytetään ainakin kahdenlaista johtosuojaa; verkkosukkaa ja pehmeää muovisukkaa. Ainakaan itse en löytänyt paikkaa missä pehmeää sukkaa myytäisiin metritavarana tai alle 50m keloissa, joten päädyin käyttämään verkkosukan lisäksi tavallista johtospiraalia.


Verkkosukka on joustavaa ja helppo vetää paksumpien liitinkohtien yli. Se kuitenkin purkautuu päästään hyvin helposti ja täytyykin päätellä kutistesukan pätkällä tai sähkömiehen teipillä. Verkkosukka suojaa hyvin hankautumiselta ja tärinältä, koska se pyrkii pysymään avoimena ja halkaisijaltaan vakiona. Tästä on etua ahtaammissa paikoissa, kun sukka kiilautuu rakoon ja sisällä kulkevaan johtoon ei tule hankausta tai puristusta. Verkkosukka ei juurikaan suojaa roiskevedeltä. Itsestäänselvä mutta usein unohtuva totuus: Suojasukan pitää olla johdon päällä jo siinä vaiheessa kun viimeistelet johtojen liitokset. Sitä ei voi laittaa jälkeenpäin.


Johtospiraali on helppo ratkaisu ja käytinkin sitä useassa kohdassa, sen voi myös pujottaa paikalleen jälkeenpäin. Spiraali on kuitenkin avoin ja jos huonosti käy niin kierrosten välistä voi jokin metallikieleke tai nippuside ottaa kontaktia hangaten johdon kuoren puhki. Spiraali sopii parhaiten yksittäisten johtojen suojaamiseen ja sellaisiin paikkoihin jossa johto ei joudu puristuksiin.


Lopuksi, suojaus pitää ottaa huomioon jo siinä vaiheessa kun miettii vasta johtojen kytkemistä. Katkaise johdot sopivan pitkiksi äläkä jätä turhia varoja, ne tekevät elämän vaikeaksi kun kaikki pätkät pitäisi niputtaa saman suojan sisään. On myös tärkeää limittää liitoksia niin, etteivät kaikki tule samalle kohtaa suojan sisään. 4 abikoliitäntää suojasukkineen saattaa olla jo vaikea mahduttaa minkään suojan sisään, jos ne ovat täsmälleen samassa kohtaa.